Ylioppilaskunnan edustajiston olemassaolon perimmäinen tarkoitus on aika pelkistetty.
Edustajisto on keskeinen foorumi ylioppilaskunnan toiminnan läpinäkyvyyden kannalta, mutta silti se ei ole ylioppilaskunnan viestintäkanava. Edustajistolla on hyvät mahdollisuudet sitouttaa hallinnon ydinryhmää laajempi joukko ihmisiä ylioppilaskunnan toimintaan, mutta tämäkään ei ole edustajiston olemassaolon tarkoitus. Edustajiston toiminta perustuu usein sisäisten tai ulkoisten ryhmien tai yksilöiden kanssa neuvoteltuihin ratkaisuihin, mutta kokonaisuudessaan edustajisto ei koskaan neuvottele. Edustajisto ei edes johda ylioppilaskunnan toimintaa, vaikka saattaa niin joskus luullakin, sillä tämä on hallituksen tehtävä.
Edustajisto on olemassa vain tehdäkseen päätöksiä. Päätökset voivat olla hyviä, huonoja tai jotain siltä väliltä. Edustajisto ei epäonnistu tehdessään huonoja päätöksiä. Edustajisto epäonnistuu ja on merkityksetön vain silloin, mikäli se ei pysty päättämään. Koska silloin ei ole ketään, jolta kysyä. Edustajistolta voi kysyä mitä tahansa ja edustajisto voi vastata mitä tahansa.
Edustajisto on ylioppilaskunnan korkein päättävä elin. Edustajisto on vallan huipulla, jossa ei ole enää ketään jonka taakse piiloutua tai keneltä hakea toimintaohjeita. Huipulla on yksinäistä ja tuulista. Isot asiat ovat usein vaikeita, ja vaikeisiin kysymyksiin on monesti haastavaa löytää helppoja ratkaisuja.
Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto (AYYE) aloitti haastavan työnsä tiistaina Säätytalolla. Asiat eivät ehkä olisi voineet olla juuri vaikeampia: Kuinka luoda tyhjästä 15 000 jäsenen varakkaan ja monimutkaisen ylioppilaskunnan toiminnalle sellainen runko, että ylioppilaskunta pystyisi muutamaa kuukautta myöhemmin pitämään jäsenistään huolta. Tai tekemään ylipäätänsä jotakin.
Toistaiseksihan AYY ei pysty tekemään yhtään mitään. Sillä ei ole rahaa, henkilökuntaa, jäseniä, oikeuksia eikä velvollisuuksia. AYY:n toiminnalle ei ole olemassa minkäänlaisia raameja eikä pelisääntöjä. AYY:llä ei ole mitään muuta kuin edustajisto, ja kunnes edustajisto pystyy luomaan ylioppilaskunnan toiminnalle edellytyksiä, sen oma vastuu on jakamaton. Ja vastuu painaa.
Vaikeassa paikassa AYYE ylitti odotukset. AYYE ei ollut merkityksetön. AYYE pystyi päättämään.
AYYE pystyi asettamaan uuden ylioppilaskunnan toiminnalle joitain ensimmäisiä rajoja. AYYE pystyi päättämään, että joku johtaa ylioppilaskuntien yhdistymistä syksyllä. AYYE pystyi päättämään, että Suomen 2. rikkaimman ylioppilaskunnan tukena tulee olla korkeatasoista talousosaamista. Tämä tiedetään nyt, sitä ei tiedetty vielä maanantaina.
Jokaisella on oikeus mielipiteeseen siitä, ovatko AYYE:n ylioppilaskunnalle valitsemat toimintamallit erityisen hyviä tai huonoja. On täysin varmaa, ettei uuden ylioppilaskunnan kehityksen alkumetreillä kerta kaikkiaan voi nähdä sitä, mikä on pitkällä tähtäimellä kestävin ja ylioppilaskunnalle paras tapa esimerkiksi järjestää taloushallintoaan. Tämä viisaus tulee aikanaan kokemusten kautta. Säännöt ovat työkalu toiminnan ohjaamiseen, mutta sääntöjen itse täytyy myös pystyä mukautumaan toimintaympäristöön. Säännöt on tehty muutettaviksi kulloisenkin tarpeen mukaan. Niiden ei tarvitse olla täydelliset, mutta jotkut säännöt on oltava. Tähän tarpeeseen AYYE pystyi vastaamaan. AYYE pystyi hoitamaan hommansa.
Selvää on kuitenkin myös, että AYYE:n omat sisäiset toimintamallit ovat vielä aivan yhtä lapsenkengissään kuin koko ylioppilaskuntakin. AYYE on osoittanut pystyvänsä luomaan karkeita linjoja, mutta parhaat ja aikaa kestävimmät ratkaisut vaativat AYYE:ltä vielä paljon kypsymistä ja keskustelukulttuurin kehittymistä. Toimintaympäristö on kaikille uusi ja vieras.
Suurin kehitysaskel otetaan, kun uudessa edustajistossa siirrytään toisten kuulemisesta kuuntelemiseen. Tätä saattaa vielä jonain päivänä seurata ymmärtäminen.
Joo. Mutta tuskinpa jatkossa vähemmistöryhmien edustajat (eli entiset taikkilaiset ja kylterit) jaksavat osallistua päätöksentekoon TKY:n uudessa edustajistossa, jota AYYE:ksikin nimität. Enemmistöllä ei olut halua turvata pienempien osa-alueiden tulevaisuutta vaan enemmistö äänesti enemmistölle turvan. Tää on ihan pähkähullua ylioppilaskunnassa joka on monialaisen yliopiston monialainen ylioppilaskunta. Ei tuu onnistumaan näillä keinoin. Jos teekkarit suututtaa pelkästään jo taikin ja kauppiksen edustajat niin arvatkaa mitä mieltä opiskelijat kouluissa on… Ne on helvetin kiukkisia, joten teekkarit voi lopettaa ruusunpuska puheensa raja-aitojen puuttumisesta ja luottamuksesta. Miksei vähemmistöille anneta mitään suojaa? En käsitä. Ja tällaiset polittiisella jargonilla täytetyt blogikirjoitukset on ihan yhtä tyhjän kanssa.
Yleensä valtarakenteet luhistuvat kun ne eivät enää kykene uusiutumaan. Näin kävi Aaltoyliopiston tapauksessa. TKK:lle oli valittu rehtori josta kukaan ei tykännyt, joka ei edustanut ketään, ja jota kukaan ei halunnut, mutta jota vähiten kukaan epähalusi. TKK:n byrokratia on kasvanut jättimäisiin mittasuhteisiin kymmenkertaistunut eikä opetuskaan enää ole kyennyt uusiutumaan pitkään aikaan useimmilla aloilla (poikkeuksia on!). Sama on käynyt teekkarikulttuurille. Se ei ole kyennyt uusiutumaan ja vanhat historian painolastit ovat kasautuneet yhä suuremmiksi ja ovat alkaneet toistaa itseään. TKY ei ole kyennyt miljoonien eurojen lobbausorganisaationa vaikuttamaan vuosikymmenen aikana edes opiskelijan asemaan perustukitoimintojen (mm. IT ja tilahallinto) päätösten järkeistämiseksi tai opetuksen nykyaikaistamiseksi. TKY:n ja TKK:n sisäiset ongelmat kasvoivat niin suuriksi ettei enää muuta ulospääsyä ollut. Lopulta kummatkin kannattivat Aalto-yliopistoa. Sittemmin on emmitty ja alettu miettimään että mitäs jos ei kutienkaan uskalleta ja palattaisi samaan TKK ja TKY toiminnantapaan. Liian myöhäistä! Meni jo!
Sama on käynyt muissakin korkeakouluissa. Esim. TaiKin rehtori Sotamaan 22-vuotinen valtakausi korruptoi liikaa Taideteollista korkeakoulua ja Helsingin kauppakorkeakoulu ei kyennyt olemaan toivomansa Euroopan huipputalousyliopisto. Rahalupauksien turvin ja sisäisten ongelmien kasauduttua muuta vaihtoehtoa ei jäänyt – vaikkakin Aaltoa olisikin markkinoitu uutena hienona innovaationa. Kävi Neuvostoliitot, järjestelmä romahti omaan mahdottomuuteensa.
TKY on järjestelmällisesti harjoittanut sopimusten rikkomista ja lupausten pettämistä. Esimerkiksi harva teekkari tietää että TKY ja KY tekivät yhteisen sopimuksen vuoden neuvotteluiden jälkeen varallisuuden jaosta ja TKY on itse neuvotellut sen varainsiirron jonka KY säätiöitti. TKY vain veti viime hetkellä maton jalkojen alta ja päätti olla allekirjoittamatta. Vähän ajan päästä tarina muuttui sellaiseen muotoon että kylterit kavalsivat Aallon omaisuutta noin vain. Sama kävi TKY:n edustajiston hyväksymälle aiesopimukselle. Seuraksia kannetaan nyt kummastakin. Ja vastuu tipuu kiltojen niskaan viimeistään tammikuussa, halusivat ne tai eivät, ja pystyivät ne kantamaan sen tai eivät.
Näitä laskuja maksetaan nyt.
Eikä siinä enää vanhan järjestelmän poliittinen hömppä auta.
Rakentavaa keskustelua hyvässä hengessä, vai mitenköhän sen sanoisi?
Ton maton altaan taisi vetää kylterit tuossa varainsiirto kysymyksessä. Ymmärtääkseni TKY ei olisi voinut allekirjoittaa paperia jossa se olisi sotkeutunut KY:n sisäiseen asiaan kuten säätiöintiin. Rahastomalli jossa rahat olisi varattu kyltereille AYY:n sisälle olisi ollut ihan toinen juttu, sillä siinä TKY ja TOKYO olisivat olleet osapuolia ja asiasta olisi voitu sopia. Luonnos tasolle jäätyä paperia on sitten käytetty tehokkaasti propagandana KY:n intressien ajamiseksi ja teekkarien sotkemiseksi asiaan, joka tällä hetkellä on kylterien sisäinen asia, josta aikanaan varmasti kuullaan kuinka siinä käy. Kylterien päätös. Kylterien vastuu.
TKY ei varmaan voinut livetä mistään, koska keskusteluja ei käyty koskaan loppuun. Juristit taisivat neuvoa että TKY olisi sitoutunut asiaan joka olisi ollut mahdollisesti suoraan lainvastaista tai ainakin lain hengen vastaista, kun kävi selväksi että KY aikoo menetellä yksipuolisesti asiassa. Jokainen voi käydä lukemassa uuden yliopistolain siirtymäsäännöksistä mikä oli jo silloin lainsäätäjän tahto.
Kylterien, teekkarien ja taikkilaisten kannattaisi miettiä mitä tässä ollaan tekemässä. On selvää että kylterit niittävät nyt vaalikampanjassaan kylvämäänsä satoa. Toivon että taikkilaiset ja teekkarit eivät anna periksi heidän naurettaville itu-potku-raivareilleen. Lapsellista touhua.
Koska aletaan keskustella sisällöstä? Edustajistossa nähty vääntö näyttää keskustelulta jossa vähemmistö härskisti yrittää lisätä valtansa määrää, samalla kun enemmistö pitää kiinni omastaan.
Mitä jos edustajiston voimasuhteet menisivätkin niin, että teekkareita olisi 21 ja kyltereitä ja taikkilaisia yhteensä 24?
Mitä jos äänestykset tällaisessa tilanteessa olisivat päättyneet 21-24?
Olisiko kyseessä silloin ollut demokratian suurvoitto, kun kaksi vähemmistöä olisi rautaisella ryhmäkurilla jyrännyt yhden enemmistön? Olisiko silloin huudeltu 2/3-enemmistöisen päättämisen perään?
Voisiko olla tapahtunut jopa jotain niin radikaalia, että ryhmät, liitot ja renkaat olisivat kukin tahoillaan (jokaisella koulutusalalla) keskustelleet asioista etukäteen ja todenneet yhdessä, että meistä kaikista tämä esitys X on tällä hetkellä paras ratkaisu? [Tämä näyttää jopa todennäköiseltä, olihan jokaisen liiton "ryhmäkuri" (tai ennakkoon käydyt pohdinnat aiheista!) ihan yhtä vankkumatonta.]
Joskus voi käydä niin, että samasta (edustajisto)ryhmästä tulevat ihmiset vain ovat joistakin asioista samaa mieltä. Onko se väärin? Ei kai se voi olla, jos se, että edustajisto olisi yksimielinen tai samanmielinen sillä 2/3-enemmistöllä olisi yksipuolisen upeaa ja mahtavaa?
Totta, AYYE pystyi päättämään. Uhkana on, pian se ei enää pysty: ensimmäisessä kokouksessa uhattiin jo ulosmarssilla ja jätettiin läjä eriäviä mielipiteitä.
Ongelmana sääntöjen yksinkertaisella enemmistöllä hyväksymisessä on winner-takes-it-all-mekaniikka. Jos Jämerä&Ratas jatkaa yhtenäistä linjaansa, ei lopullisiin sääntöihin tule yhtäkään linjausta tai muotoilua 22 muun edustajiston jäsenen kynästä. Jonkun mielestä se on tehokasta päättämistä, minusta se on valtava menetys.
Hallituksen muodostaminen hallituksenmuodostajan kautta keskittää valtaa entisestään. Se mahdollistaa saman suurin määrää kaikesta -meiningin myös ylioppilaskunnan operatiivisessa johdossa.
En itse usko että valtaa käytettäisiin näin häikäilemättömästi. Mutta miksi siitä pitää tehdä edes mahdollista? Kuulemisesta on syytä siirtyä kuuntelemiseen saman tien. Onneksi tästä on jo lupaavia viitteitä ilmassa…