Ilmoittauduin hiljattain tämän vuoden ensimmäiselle ja todennäköisesti myös ainoalle kurssille. Kyseessä on Aalto-yliopiston eri aloja läpileikkaava luentosarja “Eri-0.4032 Teknologian, talouden ja taiteen kestävän kehityksen näköaloja“. Kurssin käyminen mahdollistui videoitujen luentojen ansiosta.
Lähdin kurssille enimmäkseen sen vuoksi, että olin kiinnostunut miten Aalto-yliopiston ensimmäinen kurssi toteutetaan ja miten se lunastaa odotukset uusista opetusmenetelmistä, poikkitieteellisyydestä ja opetuksen teemaryhmän ajatuksista. Myös osa luennoista vaikutti melko mielenkiintoisilta. On hienoa, että poikkitieteellisiä kursseja on saatu näin nopealla aikataululla saataville useampikin kappale.
Ideas are easy, execution is difficult
Ensimmäisellä luennolla ei varsinaisesti käsitelty vielä mitään substanssiasiaa, vaan ainoastaan käytännön järjestelyitä. Luennon avasi rehtori Tuula Teeri kertomalla Aalto-yliopiston tulevaisuuden suunnitelmista, strategiatyöstä ja miten opetusta kehitetään tulevaisuudessa.
Eräs opiskelija kysyi rehtorin puheenvuoron päätteeksi saman kysymyksen joka itselläni pyöri jatkuvasti mielessä:
“Mitä menetelmiä tällä kurssilla on luento-opetuksen ohessa joka tekee siitä huippuopetusta?”
Kurssin vetäjä kertoi toivovansa poikkitieteellistä keskustelua kurssin aikana. Tämän lisäksi kerrottiin, että kurssilla on käytössä oppimispäiväkirja ja mahdollisuus seurata luentoja netissä.
Videoidut luennot ovat mainio asia, esimerkiksi MIT on tehnyt sitä jo pitkään. MIT:n nettisivuilta onkin saatavissa huomattava määrä luentoja erittäin kovatasoisilta puhujilta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että videotallenteet ovat ainut asia, joka erottaa kurssin normaalista luennoidusta kurssista. Oppimispäiväkirjakaan ei sellaisenaan ole uusi keksintö.
Kurssin käytännön harjoitustyöjärjestelyihin olisi syytä kiinnittää huomattavasti enemmän huomioita ihmisen oppimisprosessin näkökulmasta.
Huippututkijoiden luennot yksistään eivät edistä opiskelijan omaa oppimista ilman todellista vuorovaikutusta. Oppimispäiväkirja ei ole tähän paras vaihtoehto jos teksti päätyy Optiman syövereihin siten, että kukaan muu ei näe eikä voi kommentoida kirjoitusta. Motivaatio oppimiskirjoijen raapustamisen on pahimmillaan vain suoritusmerkintä. Assistentti lupasi kyllä kommentoida lyhyesti paria kirjoitusta, mutta miksi opiskelijat eivät voisi kommentoida toistensa kirjoituksia? Miksi kirjoitukset eivät voisi olla julkisia?
Pelkkä kritisoiminen ei ole kovin konstruktiivista, joten teen parannusehdotuksen oppimispäiväkirjoihin kurssin seuraavaa toteutuskertaa varten:
Oppimispäiväkirjan sijaan jokaiselle opiskelijalle luodaan avoin blogi, johon opiskelijat kirjoittavat kirjoituksen jokaisesta luennosta. Tämän lisäksi opiskelijat kommentoivat vähintään yhden muun kurssille osallistuvan kirjoitusta samaisesta luennosta.
Blogin avoimuus lisää vuorovaikutusta. Sähköisellä ja kirjallisella vuorovaikutuksella on yhtälailla paikkansa normaalin keskustelun lisäksi. Blogin avoimuus kannustaa panostamaan omaan kirjoitukseen kerran kirjoitus on kaikkien nähtävillä. Vertaisopiskelijoiden ajatuksien saaminen ja muille omien ajatusten ja palautteen jakaminen on olennainen osa oppimisprosessia. Tällä tavalla kurssihenkilökuntakaan ei ylityöllisty ja kenties Aallon yhteiskunnallinen vuorovaikutuskin lisääntyy.
Esimerkiksi Helsingin yliopisto tukee jo blogien käyttöä opetuksessa ja kursseilla. Netin syövereistä tuli vastaan myös satunnainen lukiokurssi, jossa on blogit käytössä.
Luennolla toivottiin myös, että opiskelijat osallistuisivat luennoille sen sijaan, että katsoisivat niitä pelkästään netistä. Tämä on erittäin kannustettavaa, mutta samalla on hyvä miettiä, miten sähköisiä osallistumisen mahdollisuuksia voi parantaa. Esimerkiksi kysymyksiä luennoitsijalle voisi esittää sähköisesti, ja luennon aikana voisi olla esimerkiksi reaaliaikainen keskustelusivu webin päällä.
Sosiaalinen media ja interaktiivinen tekniikka oppimisen tukena on tulevaisuutta, johon perinteiset koulutusinstituutiot kyllä aikanaan taipuvat – huippuopetuksen kunnian ansaitsevat tosin vain ne, jotka pysyvät kehityksen kärjessä heti alusta asti.
Mitä mieltä olet?
Hyvä kirjoitus Mikko, naulan kantaan. Vertauksena alussa elokuvat olivat sellaisia, jotka imitoivat näyttämötaidetta. Hiljalleen opittiin ymmärtämään, että elokuva vapauttaa kerronnan näyttämöstä. On mahdollista tehdä erilaisia leikkauksia ja käyttää eri tyyppisiä kuvakulmia. Luokkahuoneen kopiointi verkkoon ei ota vielä huomioon sitä, miten Internet voi rikastaa perintä analogista vuorovaikutustapaa.
2005 teimme Esko Kilven kanssa kokeilua TKK:n tuotantotalouden osastolla blogeilla. Kurssilla oli paljon opiskelijoita (muistaakseni reilusti yli 100), joten päätimme linkata opiskelijat toisiinsa blogeilla. Teimme agregaattisivuja, joista blogeja voi seurata keskitetysti ja kuka tahansa pystyi koostamaan muista opiskelijoista oman lukulistansa. Lisäksi visualisoimme verkostoa verkostoanalyysityökaluilla, jotta näki oman asemansa verkostossa.
Suurin muutos oli tavassa, jolla ajattelimme näitä avoimia “oppimispäiväkirjoja”. Meillä oli muutama sääntö:
1. Toistamalla mitä luennolla sanottiin, ei saanut pisteitä. Piti tuoda jotakin uutta keskusteluun.
2. Linkkaamalla muiden juttuihin ja käyttämällä muitakin lähdeviitteitä, sai pisteitä.
3. Synnyttämällä jollekin syyn linkata omaan viestiin tai kommentoida sitä, sai pisteitä.
4. Kommentoimalla sai pisteitä.
Käytännössä opiskelijat ymmärsivät varsin pian, että oli turha toistaa sitä mitä muut olivat jo kuulleet, joten oli parempi keskittyä kirjoittamaan näkökulmista, jotka rakentavat uutta asian päälle. Mitä paremmin pohjustettuna muiden töillä, sitä parempi. Eli emme hakeneet tiivistelmiä ja niihin liittyvää itselle kirjoitettua kommentointia, koska tiivistelmistä kukaan ei oikeasti opi yhtään mitään. Lisäksi opiskelijat oppivat nopeasti kirjoittamaan juttuja, jotka olivat oikeasti muiden mielestä kiinnostavia, ehkä jopa raflaavia, reflektoivia, hauskoja, informatiivisia, visuaalisia ja kyseenalaistavia – juuri sellaista tavaraa, mitä työpaikallakin olisi hyvä tuottaa, jos haluaa muiden huomion omalle työlleen.
Opiskelijoiden kirjoituksista tuli hyvin monella tapaa erilaisia ja paljon parempia, kuin perinteisistä oppimispäiväkirjoista.
Videoluennoissa taustachat on tänä päivänä lähes minimiedellytys. Kysymys on tänä päivänä, miten linkataan opiskelijat toisiinsa.
Hei,
Kiitos kommenteista. Toki nämä mahdollisuudet ovat olleet kurssin järjestäjien tiedossa. Kiitos kuitenkin rakentavasta kritiikistä.
Kurssijärjestelyihin liittyvät valinnat on tehty ajallisesten ja teknisten resurssimahdollisuuksien puitteissa.
Tehdyt valinnat ovat tietoisia ja kannamme niistä vastuun.
Kurssi on mitoitettu kahden opintopisteen laajuiseksi ja työmäärä, mikä luentojen seuraamisesta ja opintokirjojen laatimisesta aiheutuu on laskennallisesti yhteensä tuota luokkaa. Kurssin oppimistuloksille on asetettu tavoitteet, jotka ilmenevät kurssikuvauksesta.
“Tavoitteena on esitellä Aalto-yliopiston muodostavien korkeakoulujen ajankohtaisia tutkimuskysymyksiä sekä niiden tarjoamia ratkaisuvaihtoehtoja tietoyhteiskunnan ja kestävän kehityksen rakentamiseksi.
Kurssin käytyään opiskelija osaa tunnistaa keskeisiä tekniikan, talouden ja taiteen tutkimuskysymyksiä ja tulevaisuuden haasteita. Hän osaa myös analysoida omaa osaamistaan ja oppimistaan oppimispäiväkirja muodossa. ”
Kurssin suorittamistapakin on kurssiesitteessä mainittu:
Kurssi toteutetaan seminaarisarjana ja se edellyttää opiskelijalta aktiivista osallistumista luennoille sekä oman oppimisen pohdintaa oppimispäiväkirjan muodossa.
Oletamme, että kurssin suorittavat henkilöt ovat näistä tavoitteista tietoisia ja hyväksyvät ne. Valinta on siis tällä kurssilla henkilökohtainen oppimispäiväkirja.
Käsityksemme on se, että tällä suoritustavalla saavutetaan kurssille
asetetut tavoitteet.
Kuitenkin tällä kurssilla, kuten muillakin kursseilla on myös muita, ns. piilo-opetussuunnitelmaan liittyviä tavoitteita. Erityisesti sellainen on yhteisöllisyyden kehittäminen. Tästä syystä luentotilaisuudet ovat avoimia kaikille opiskelijoille . Haluamme rohkaista yleisön ja esitelmöitsijöiden välistä vuorovaikutusta
niin paikan päällä luentosalissa, kuin myös luentoja verkon välityksellä seuraavien kanssa. Tämä jälkimmäinen on mietinnän alla vielä tällä kurssilla. Toteutustavasta otamme vastaan hyviä ehdotuksia.
t. Heikki Hallantie
Moi Mikko, Teemu, Heikki,
Hienoa kun keskustelemme – avoimessa verkossa – Aallon oppimiskulttuurista, opetus- ja oppimismenetelmistä. Näin nämä asiat toivottavasti menevät eteenpäin.
Minä suosisin myös nopeampaa ja ”perusteisiin” menevämpää opetuksen uudistamista jossa keskeisiä asioita olisivat oppijakeskeisyys, ongelmalähtöisyys ja avoimuus. Mitä nämä hienot sanat sitten voisivat tarkoittaa käytännön opetustoiminnan järjestelyissä? Tässä minun listani jossa aluksi ”teknisiä” palveluasioita ja sitten muutamia ”opetuksellisia käytäntöjä”:
1) Kaikki luento-opetus verkkoon helposti viitattavassa video-muodossa siten, että slidet (jos niitä käytetään) on linkitetty videon aikaleimaan joka mahdollistaa niiden hakemisen ja ”hyppelyn” tiettyyn kohtaan. Jos tämän toteuttaminen tulee liika kalliiksi niin sitten videot YouTubeen tai Vimeoon. Helposti viitattava video tarkoittaa että se embedattavissa ja että sillä on permalink.
2) Kaikille opiskelijoille ja opettajille / tutkijoille mahdollisuus luoda oma blogi alle 5 minuutissa. Lisäksi tulee voida perustaa kurssi ja projektikohtaisia blogeja – rajattomasti. Wordpress multiuserilla tämän voi tehdä.
3) Kaikille opiskelijoille ja opettajille / tutkijoille mahdollisuus luoda oma wiki alle 5 minuutissa. Lisäksi tulee voida perustaa kurssi ja projektikohtaisia wikejä – rajattomasti.
4) Pidemmät ”kurssit” / kokonaisuudet tulisi aina sisältää vaatimuksen ja osana kurssia opiskelijoiden oman projektin. Tulokset tulisi pääsääntöisesti julkaista avoimesti verkossa paitsi tilanteessa jos työn kanssa edetään patentointiin tai yrityksen perustamiseen.
5) Harjoitustöiden tulisi olla mielekkäitä ongelman ratkaisua vaativia tehtäviä.
6) Opiskelijoiden tulisi voida helposti perustaa omia ”opiskelu-klubeja” jonkun teeman ympärille (esim, iPhone developer club, Aalto laptop orchestra, Aalto Entrepreneur society, Aalto Open group jne.). Yliopiston tulisi tukea näitä ”grassroot” hankkeita sekä henkilökunnalla että vaikka pienellä rahalla.
7) Opiskelijoiden tulisi voida suunnitella omalle koulutusohjelmalleen kursseja (näin tehdään mm. MIT:ssa) jotka sitten arvioidaan opettajien/tutkijoiden toimesta. Jos kurssisuunnitelma todetaan hyväksi kurssi toteutetaan. Opiskelijat opettavat.
Kiitos Teemuille varsin oivaillisista ajatukista ja konkreettisista
kehitysehdotuksista opetukseen. Ehdotettujen toiminnallisuuksien toteuttaminen on vielä mahdollista, mutta tuhannen taalan kysymys on se, miten opetushenkilökunta omaksuu nykyaikaisen vuorovaikutteisen teknologian käytön opetuksessa.
Kiitos myös Heikille hyvästä kurssista ja luennoitsijoista. Erityisen hienoa oli huomata, että palautteeseen reagoidaan ja sähköisiä osallistumisen mahdollisuuksia on parannettu tulevia luentoja varten! (kts. kurssin uutinen Nopassa).
Kävin myös istumassa Teemun luennon paikan päällä ja olin häkeltynyt luennon lopussa olleesta keskustelun määrästä ja laadusta. Se oli jotain todella poikkeuksellista normaaliin TKK:n luentoon verrattuna.
Toivottavasti kurssi ei jää ainutkertaiseksi, vaan se järjestetään säännöllisesti uudestaan – vaikka hieman eri luennoitsijoilla ja aiheilla. Ensimmäinen kerta kun TKK laajentaa yleissivistystä ja näinkin mielenkiintoisella tavalla!
Nettiä selatessa tuli vastaan yksi esimerkki palvelusta, jonka avulla (luento)videoiden jakaminen on mahdollista. Järjestelmä mahdollistaa selkeän slide-kohtaisen videoselauksen ja slide-kohtaiset muistiinpanot ja liitteet ym.
http://connect.humac.fi/flashverkossa
Tuosta paketista jää vielä kaipaaamaan reaaliaikaisen chat-mahdollisuuden. Vastaavia järjestelmiä on varmasti monia muitakin. Toivottavasti joku näistä otettaisiin käyttöön Aallossakin mahdollisimman pian.
MIT:ssa videoitujen luentojen indeksoimisen ongelma ratkaistiin jo pari vuotta sitten:
http://web.sls.csail.mit.edu/lectures/
“Lecture Browser” järjestelmä sisältää puheentunnistuksen, ja tekee puheesta tekstiversion. Tämä mahdollistaa etsimisominaisuuden käytön, koska hakusanat voidaan linkittää luentojen todelliseen sisältöön. Järjestelmään on opetettavissa vaikeita sanoja ja myös käyttäjät voivat korjata väärin tunnistettuja kohtia.
Tarkempi artikkeli Lecture Broserista löytyy täältä:
http://www.technologyreview.com/communications/19747/