Hyvä rehtori, hyvä opetuki, hyvät opettajat sekä muut paikalla olijat.

Viime keväänä TKK:n kiltojen opintovastaavat sekä kyltereiden koulutuspoliittinen valiokunta kokoontuivat yhteen miettimään millaista on hyvä pedagoginen opetus, mitä se vaatisi opettajien koulutukselta ja millainen oikeastaan on hyvä opettaja. Keskustelujen yhteenvedossa huomattiin, ettei näistä kysymyksistä voinut keskustellaan erikseen sivuamatta toista kysymystä.

Esittelenkin teille nyt millaisia ajatuksia opiskelijoiden keskuudessa heräsi pedagogiikkaan liittyen.

”Hyvä opettaja on innostunut ja asiantunteva. Hän antaa rakentavaa palautetta ja kannustaa opiskelijoita interaktiivisuuteen. Hänellä on hyvät esiintymistaidot ja hän käyttää monipuolisia opetusmenetelmiä.” Eli asioita, joita yliopisto-opettajakoulutuskin opettaa.

 Hyviä opetusmenetelmiä mietittäessä tulos oli jokseenkin yllättävä. Opiskelijat eivät kaivanneet ihmeellisyyksiä. Virtuaaliopetusta tai muita uusia hienouksia tärkeämpänä pidettiin sitä, että asiat toimivat eikä esimerkiksi kurssimateriaalin metsästämiseen tarvitse käyttää useita tunteja. Yhtenäiset käytännöt, oodin ja noppaportaalin toimimista ja helppoa käyttöä pidettiin arvossa. Suurta kiitosta saivat laskutuvat sekä optiman tyyppiset oppimisalustat.

 Tulevaisuutta mietittäessä opiskelijat toivoivat (kurssi)arvostelussa enemmän painoarvoa itse oppimisprosessille eikä vain lopputulokselle eli usein tentille. Lisäksi tukea ensimmäiselle vuodelle ja opiskelujen alkuun kaivattiin.

 Opetusmenetelmien lisäksi opetusinfra on opiskelijoille tärkeää. Ryhmätyöskentely tilat ja välineet sekä erilaiset hiljaiset tilat nousivat toivomuslistalle esille. Ryhmätyöskentelyä toivottiin enemmän jo heti ensimmäisille kursseille, eikä vasta opintojen loppuvaiheessa. Lisäksi menetelmiä, joissa tulisi enemmän kanssakäymistä henkilökunnan kanssa, pitäisi lisätä.

 Kaikista hankalinta oli keksiä, mitä tämän kaiken toteutuminen vaatisi pedagogiselta koulutukselta. Opettajan pitäisi siis oppia käyttämään erilaisia opetusmenetelmiä ja materiaaleja kohderyhmän mukaan. Opetuksen tulisi olla hauskaa ja innostavaa, toisaalta vaatia opiskelija ajattelemaan itse. Oikeanlainen mitoitus nousi myös esiin: opetuksen tulisi olla haastavaa, muttei liian kuormittavaa.

Aikamoinen kasa asiaa opittavaksi: opettajat eivät ole koneita, mutta toisaalta eivät opiskelijatkaan. Opettajien koulutus ja kouluttautuminen onkin äärimmäisen haastavaa.  Olisi hienoa, jos kaikilta opettajilta vaadittaisiin jatkuvaa koulutusta ja he hakisivat innolla uusia tuulia opetukseensa, mutta toisaalta kehitystä ei synny jos opettaja ei itse sitä halua tai ole sitoutunut siihen. Valitettavaa on, että usein ne, jotka kipeimmin kouluttautumista tarvitsisivat, eivät siihen hakeudu.

Perinteisesti tekniikan alalla substanssin osaaminen on koettu opettajan tärkeimmäksi ominaisuudeksi ja siinä puolella TKK:n opettajat ovatkin varmasti maamme huippuja. En kuitenkaan usko, että kukaan voi väittää, että pelkkä substanssin osaaminen riittää, tieto on osattava välittää kuulijoille. On tärkeää, että opiskelija oppii ja ymmärtää eikä opi ulkoa.

 TKK:n opetuksen ja opiskelun tuella on ollut suuri merkitys TKK:n opettajien kouluttautumisessa. Toivon, että YOOPin kaltainen opettajakoulutus jatkuu ja laajenee Aalto-yliopistossa.Toivon myös, että opetukselle ja opettajien kouluttautumiselle annetaan enemmän painoarvoa, ja että opettaminen on arvostettua ja kilpailtua.

Opetus on silloin onnistunutta, kun siitä nauttivat sekä opettaja että opiskelija!